Maailmankannu 2014

Maailmankannu 2014

On jo pidemmän aikaa pitänyt kirjoittaa meneillään olevista jalkapallon MM-kisoista. Parasta se onkin kai tehdä tässä vaiheessa, kun ei ole juuri pelkoa näyttää naurunalaiselta jälkipolvien katsannossa pieleen menneiden sijoitusveikkausten vuoksi.

Siitä lähdetään, että Ainoat Oikeat MM-kisat olivat Meksikossa vuonna 1986 ja kaikki sen jälkeen on ollut niiden muistoihin peilaten enemmän tai vähemmän antikliimaktista. Enää näin vanhana ei jaksa projisoida pelaajiin maradonamaista persoonallisuuskulttia, mutta mistä löytyvät nykypäivän Butraguenot, Linekerit tai Elkjaerit? Jottei suistuttaisi seniilin futisromantikon jorinoihin, on kyllä liityttävä yhden totuuden toitottajiin siinä, että harvinaisen viihdyttävä versio on tämä vuoden 2014 edition Brasilia ollut. Paitsi että koko ajan tuntuvat väärät joukkueet voittavan.

Mitään varsinaista suosikkijoukkuetta kisoihin lähdettäessä minulla ei ollut. Yleensä lempijoukkueeni on löytynyt seuraavanlaista vuokaaviota seuraamalla:

  1. Tanska kisoissa? Juuttien kannatuskärryyn!
  2. Jokin muu Pohjoismaa? Kelpaa!
  3. Jokin mielenkiintoinen Euroopan pikkumaa tyyliin Tsekki, Kroatia, Slovenia? Toimii hipsterivalintana
  4. Pelaako Robben? Jos pelaa, niin hollantilaiset pitäkööt tunkkinsa
  5. Saksa
  6. Okei sitten, mikä tahansa hyvää futista esittävä maa kertaluontoisena gloryhunttauksena
  7. PAITSI…
  8. Brasilia, Espanja, Italia, Portugali, Argentiina; Hollanti, jos kohdan 4 ehto toteutuu.

Kahdeksasta jäljellä olevasta porukasta suodattuu kyllä selvästi neljä suosikkiani jatkoonmenijöiksi. Pykälän 3 perusteella ykkössuosikkini on Belgia, pykälän 5 perusteella kakkossuosikki on Saksa ja sympatiapisteet kutospykälän perusteella Costa Ricalle ja Kolumbialle. Ranskankin menestyksen vielä siedän. Todennäköisesti kuitenkin kaikki suosikkini ehkä Saksaa lukuunottamatta putoavat huomisen neljännesfinaaleissa, jolloin loppukisoista uhkaa tulla minulle todella HMV:t. Pahin skenaario olisi loppuottelu Brasilia-Argentiina, kaikkien gloryhuntereiden unelma, koska Messi ja Neymar ovat ainoat pelaajat, joilla on jotain merkitystä.

Minä pidän peukkuja pystyssä Belgia-Kolumbia -finaalille, olisi piristävää nähdä sambatanssijoiden ja pampapaimenten sijaan suklaapoikien ja kokaiiniparonien yhteenotto. Realistisempi minä toivoo, että Gary Linekerin viisaus pitäisi jälleen kerran paikkansa:

”Football is a simple game; 22 men chase a ball for 90 minutes and at the end, the Germans always win.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.