Luomisen tuska

Opiskelin aikoinaan 90-luvun lopulla rakennuspiirtäjäksi. Sitä ammattia en ole harjoittanut päivääkään, paitsi tehnyt tuttaville ja sukulaisille joitakin rakennuspiirroksia tahtiin yksi per vuosi. Aiemmin olen piirrellyt ihan perinteisesti kynällä ja viivottimella, mutta vanhemmiten sitä tulee laiskaksi ja alkaa kaivata tietokoneavusteista suunnittelua. Siksipä noin vuosi sitten hommasin kokeiluversion ArchiCADista ja piirsin kohtuullisen helpon terassin laajennuskuvan työkaverilleni. Nyt tuli eteen uusi projekti, jossa tarvitsee jo oikeasti osatakin käyttää ArchiCADia. Eikä CAD-ohjelman opettelu ihan helpoin mahdollinen prosessi olekaan.

Lämpökeskus alkaa viimein hahmottua

Silloin 90-luvun lopussa koneet olivat mallia 486. Käytössämme koulussa oli suomalainen JCAD-ohjelmisto, joka näkyy edelleenkin olevan voimissaan, mutta modernin CAD-softan ominaisuuksista voitiin vain haaveilla. Muistia oli käytössä hurjat 16 megatavua, mikä teki 3D-mallinnuksesta kaukaista unelmaa. Pohjapiirrokset syntyivät jo silloin ihan kätevästi, mutta auta armias kun antoi ohjelman laskea julkisivukuvan tai leikkauskuvan: julkisivuissa ikkunat leijuivat parhaillaan viisi metriä maan pinnan tasalta tai olivat pakkautuneena päällekkäin. Leikkauksessa lattia saattoi löytyä maanpinnan alapuolelta ja oli aina jännä arvailla, mikä lienee aiheuttaneen minkäkin näennäisen satunnaisen viivan keskelle huonetilaa.

Moderni ArchiCAD hoitaa asiat kyllä paremmin, mutta auta armias sitä valikkojen ja työkalulaatikoiden määrää, joka ohjelmassa täytyy hanskata. Jollei ole tehnyt jotakin asiaa oikein, on tässäkään yhtä lailla turha toivoa julkisivujen tai leikkausten näyttävän joltakin muulta kuin kolmivuotiaan Vili-Petterin suttupiirustukselta. Minulta meni kolme iltaa yrittäessäni hoksata, miten ArchiCADissa tehdään leikkauskuva: googlettamisen ja YouTube-tutoriaalien jälkeen tunsin oloni todella tyhmäksi huomatessani, että leikkaus on englanniksi yksinkertaisesti ”section” ja kohta löytyy päätyökaluvalikosta, joka on koko ajan näkyvillä ruudulla…

Seuraava ongelma oli kattovasojen tekeminen. Olin jo lähes rupeamassa huijaamaan ja piirtämään niitä viivatyökalulla, kunnes löysin näppärän RoofMaker-työkalun valikoista. Kappas, vasat piirtyivät ja leikkauskuva alkoi näyttää siltä kuin pitääkin.

Vielä kuvista puuttuu pari poikittaista palkkia enkä ole tyytyväinen ikkunasymboleihin, mutta vähitellen alkaa valmista tulla. Vaikka laiskuus ajoikin minut ArchiCADin puoleen, olisin todennäköisesti piirtänyt kuvat käsin 2-3 illassa nyt vietetyn kahden viikon sijaan. Lohduttaudun kuitenkin sillä, että ArchiCADin osaaminen on jälleen yksi taito lisää, josta saattaa tulevaisuudessa olla jopa jotakin hyötyä. Lisäksi lämmittää mieltä, että ammattitaito säilyy tällä lailla tuttaville näperrellessä, olkoot suunnitelmat kuinka yksinkertaisia tahansa.

2 thoughts on “Luomisen tuska

  1. Osaat tommosia tehdä ja opettelet vielä lisää kokeilemalla! Mahtavaa! Onko sulla vieläkin kokeiluversio käytössä, vai millä ton kuvan olet tehny?

    Mä en ala mitään. Vähänkö haluisin edes ymmärtää jotain, vaikken osais ite tehdä. Nimimerkillä sivusta piirtelyä seurannut.

  2. Joo, kokeiluversiolla täytyy tehdä, taitaa tuo Archicad maksaa muutamia tuhansia euroja, joten ihan paria piirustusta varten en sellaista raaski ostaa. Jokaisellahan meillä on omat taitomme, mä esimerkiksi olen aivan surkea kaikissa käden taitoa vaativissa tehtävissä…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *