Luettuja ja lukemattomia kirjoja

Vaikka nykyään harvemmin siltä näyttää, blogini olisi tarkoitus olla pääasiassa kirja-arvosteluille tarkoitettu mediumi. Viimeisen vuoden aikana olen kuitenkin saanut pyöräytettyä tasan yhden(!) kirja-arvion sivuilleni, sekin minulle melko erikoisesta genrestä. Nyt olisi tarkoitus todistella, että kirjoja tulee yhä luettua ja kenties piakkoin myös arvosteltuakin.

Tätä kirjoittaessani WordPressin luonnokset-otsikon alla odottaa peräti neljä eri kirja-arvostelua keskeneräisenä. Kauimmin tulilla on ollut George R.R. Martinin Fevre Dream, jonka lukaisin jo vuosi sitten keväällä. Fevre Dream on ihan järjettömän hyvä kuvaus höyrylaiva-ajasta Mississippi-joella muutamaa vuotta ennen Yhdysvaltain sisällissotaa. Ja vaikka siinä vampyyreitäkin on, ne ovat sentään vanhan hyvän ajan Stoker-muotin mukaisia veressä eikä missään teiniangstissa kylpeviä hirvityksiä. Suositteluksi riittänee pelkästään kirjailijan nimen mainitseminen.

Toisena luonnokset-kansiossa on Peter F. Hamilton Night’s Dawn -trilogian kakkososa, The Neutronium Alchemist. Tämä arvio jää todennäköisesti itsenäisessä muodossa julkaisematta, sillä olen loppusuoralla trilogian päätösosan lukemisessa. Tulen yhdistämään The Neutronium Alchemistin ja The Naked Godin arvostelut yhdeksi yhtenäiseksi artikkeliksi. Ja muistukseksi, avausosa The Reality Dysfunction on paras koskaan lukemani scifi-kirja. Neutronium Alchemist kärsii juonikuvioiden laajentumisesta ja hajautumisesta, mutta Naked God tuntuu pääsevän loppua kohden lähes Reality Dysfunctionin tasolle.

Luonnosvaiheessa on myös Robert Charles Wilsonin Spin -arvostelu. Spin edustaa lajityyppiä, jota toivoisin löytäväni enemmänkin, nimittäin jonkinlaista hahmovetoista scifiä. Vaikka kirjan gimmick onkin eräs massiivisimmista ja mielenkiintoisimmista koskaan, kerronta tapahtuu enemmän tai vähemmän normaalin miehen näkökulmasta. Hieman Wilson kuitenkin huijaa, sillä päähenkilö Tyler Dupreella on epäuskottavan nerokas ja vaikutusvaltainen ystävä, jonka siivellä Tyleristäkin tulee lähes keskushenkilö maailman kohtalosta päätettäessä. Silti, kiehtova tarina ja ilahduttavan inhimillinen.

Viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä arvosteluna ulos pitäisi kirjoittaa Matthew Woodring Stoverin Heroes Die. Heroes Die esittelee sekoituksen dystooppista tulevaisuutta sekä likaisinta ja raadollisinta fantasiakerrontaa yhdessä ja samassa paketissa. Aivan ensiluokkainen fantasiateos, jonka puolijumalan voimaiset päähenkilöt potkivat todellakin persettä. Mutta entäs sitten, kun vastassa onkin vielä kovempi kaveri, jonka voimat eivät olekaan puoli- vaan täysjumalalliset? Heroes Diestä arvostelu olisi tarkoitus puskea ulos vaikka puoliväkisin, sen verran merkittävä kirja on kyseessä.

Ja sitten lista teoksista, joiden lukeminen on kesken:

  • Peter F. Hamilton: The Naked God
  • Andrzej Sapkowski: Blood of Elves
  • Lois McMaster Bujold: Shards of Honor
  • Greg Egan: Axiomatic
  • George R.R. Martin: Dying of the Light
  • J.R.R. Tolkien: The Book of Lost Tales 1 ja 6
  • Vernor Vinge: A Deepness in the Sky

Plus sitten muutamia ikuisuusprojekteja kuten Steven Eriksonin The Malazan Book of the Fallen, R. Scott Bakkerin The Prince of Nothing -sarja, Stephen Donaldsonin Thomas Covenant -kirjat, Bernard Cornwellit jne. jne. (Ai niin, ja mainitaan se Kingin Musta Tornikin, jotta saadaan Aville todisteltua, että joskus vielä sen loppuun saakka saan.)

Joululahjaksi pukki voisi tuoda Night’s Dawn -trilogiasta tutun zero-tau -kapselin. Mutta käänteisesti toimivan; sellaisen siis, jonka sisässä aika kulkisi, mutta ulkomaailmassa ei. Ehtisi lukemaan jotain loppuunkin joskus.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *