Korvakäytävän valkaisua

Kun on taas viikon verran kunnellut töissä keskusradiosta Radio Novan kesämusiikkitarjontaa, on viikonlopun kunniaksi aika suorittaa korvakäytävän huuhtelu. Balanssia kaiken maailman annaabreuille, elastisille, arttuwiskareille sun muille laskelmoiduille kesähittipyrkyreille.

Norjalaisen Wasteland Rocksin diskografia ei vielä kovin kummoinen ole, mutta aika hyvä aloitus sille saralle on kappale I Say Burn! Riffit ovat kunnossa ja solisti Linda Eidsetkin kuulostaa ihan naispuoliselta Ari Koivuselta, joten lisämateriaalia odotellessa.

Joku kotipsykologi saa nyt mehukasta materiaalia, kun norjalaisesta heavystä loikataan sumeilematta suomalais-ranskalaiseen syntsapoppiin. Noh, olen tainnut jo useaan otteeseen näilläkin sivuilla todeta, miten new wave ja 80-luvun syntetisaattorit vetoavat makuuni. The Dø osuu tehokkaasti tuohon sweet spottiin, vaikka lieneekin alan tuntijoille jo vanha tapaus. Minulta oli mennyt viime vuonna julkaistu single Despair, Hangover & Ecstasy ohi, mutta maistuu se näin jälkikäteenkin. Alle linkitetyllä videolla viehkeä suomalaissolisti loikkii ja Johnny Deppin ranskalainen renttuvastike takoo rumpua Top Gearin testiradalla.

Koska psykoanalyytikkoja alettiin kiusaamaan, niin vetäkääpä seuraavasta johtopäätökset. Palataan takaisin vuonoiseen ja kapakalakyllästettyyn naapurimaahamme, ja linkitetään häpeilemättömästi puhdasta naisenergiaa. Oslolainen neljän gimman ensemble Katzenjammer soittaa folkahtavaa singer/songwriter-poprockkia. Tai jotain sellaista, mutta epäilen että se on tuo folkin ja enkelimäisen lauluäänen yhdistelmä, joka minuun vetoaa. Kappale Rock, Paper, Scissors häkellyttävän optimistinen ja videokin häpeilemättömän tyttömäinen. Mutta fuck it, minä tykkään, ja albumin osto on harkinnassa.

(Jotta nyt vähän saadaan maskuliinisuutta palautettua, mainittakoon, että ensikosketukseni Katzenjammeriin tapahtui jyrätessäni Euro Truck Simulator 2:ssa 30 tonnin Volvo-rekalla halki Saksanmaan. Laitoin ilmapiirin vuoksi saksalaisen nettiradion soimaan, ja sieltä korvaan jäi kaivertamaan tämä kappale.)

Kerta kiellon päälle ja kallonkutistajille aneurysmi, koska jostain syystä Maukka Perusjätkä alkoi töistä kotiin tultuani soimaan päässäni: Vaatteet (on mun aatteet) ei voi koskaan olla paska kappalevalinta. Tässä muuten kesähitin mallia vuodelta 1980, kehtaako joku tämän päivän artisteista haastaa? Ja onhan tuon nyt pakko olla Suomen kovin musiikkivideo koskaan: tuolloin vielä kohtuullisen tuntemattomat Mike Monroe saksofonissa ja Andy McCoy skepan varressa sekä Kaija Koo verkkosukissa. Maukkakin on niin kova jätkä, ettei katu-uskottavuus kärsi yhtään Vaaleanpunainen pantteri-pehmolelujen kanssa vehtaamiseta. Taustabändissä vielä ties kuinka monta kovaa nykypäivänkin nimeä, ja kermana kakun päällä autenttiset VHS:n tracking-kulumat. JUOSKAA!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *