Kesäillan metallivalssi

Tähän väliin jälleen artikkeli teemalla ”kuulostaa hyvältä juuri nyt”. Pääkaupungista ponnistavan Battle Beastin väkivahva debyytti Steel vuodelta 2011 oli alusta loppuun tarttuvaa powermetal-kipinöintiä. Miltäs kuulostaa pari kuukautta sitten turuille ja toreille putkahtanut tavallisesti vaikea kakkosalbumi? …No niin, taisin spoilata jo heti ensimmäisessä lauseessa.

Steelin salaisuus piili kyvykkään biisintekijän Anton Kabasen tautisen tarttuvissa riffeissä ja kertosäkeissä sekä huikealla raspilla vetäneen naissolisti Nitte Valon vokaaleissa. Albumeiden välissä Nitte lähti, ja lähtökohtaisesti täysin omaleimaisen ilmaisun omanneen solistin korvaaminen tuntui vaikealta hommalta. Hämmennys olikin melkoinen, kun ensimmäisen kerran kuulin kappaleita uudelta levyltä Battle Beast: uusi naissolisti oli joko Nitte itse tai sitten tämän doppelgangeri. Vokaalilinjalla mennään ensilevyn mukaisesti kovaa, korkealta ja kitarisojen palaset lennellen. Uusi solisti Noora Louhimo kuulostaa vielä useammankin kuuntelun jälkeen hämmentävän paljon edeltäjältään, mitä nyt tuntuu, että puhtaat lauluosuudet heläjävät vielä Nitteäkin kauniimmin. Toivotaan, että Nooran ääni kestää; sen verran hurjalta raspiosuudet paikoin kuulostavat!

Kappaleosastolla Battle Beast petraa jo lähes täydelliseltä tuntuneelta esikoiseltaan. Lähes joka kappaleessa on hävyttömän tarttuva ja mukana laulettava kertosäe. Myös power-osuudet laukkaavat eteenpäin kuin hirvi, eikä syntikoidenkaan tuomaa lisää äänimaailmaan ujostella. Biiseistä etenkin alkupään kova kolmikko Out of Control – Out on the Streets – Neuromancer ovat liki täydellisiä vetoja.

Mutta turhaan tässä enempää lätisen, vaan sen sijaan linkkaan näytteitä. Ensisingle Black Ninjan videolla on mahdollista ihmetellä, miten tuon näköisestä mimmistä lähtee tuollainen ääni (0:33 TJEU), ja William Gibsonin romaanin kaima demonstroikoon että Suomessakin osataan tehdä Göteborgin koulukunnan eurometallia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *