Iloa silmälle

Tuli sitten ostettua uusi tietokoneen näyttö. Mistään heräteostoksesta ei tällä kertaa ollut kyse, sillä neljä vuotta vanha 22-tuumainen näyttöni alkoi osoittaa vanhuuden merkkejä: tietokoneen käynnistyessä näytön taustavalo vilkkui minuutin ajan ennen kuin tasaantui. Huolimatta siitä, että netistä löytyi kymmeniä korjausohjeita kyseiseen ongelmaan (vialliset virtapuolen kondensaattorit, tarkoitus olisi ensi viikolla vaihtaa ne uusiin), päätin päivittyä nykyaikaan ja HD-resoluutioon.

Tältä se uusi valotaulu näyttää.

Näyttöjen suhteen olen hyvin merkkiuskollinen. Jo kuvaputkiaikana merkikseni vakiintui Samsung. Eka Samsungini oli 19-tuumainen järkäle 957DF, joka on vieläkin vanhempieni koneessa käytössä. Seuraava näyttöni (joka nyt siis alkoi väsähtämään) oli enemmän sattumalta kuin tietoisesti myöskin Samsung, mallia 225BW. Vuosi sitten osasin jo vaatia duuniin näytökseni saman merkin 2443:aa. Nyt uusi näyttöni, jolla tätä tekstiä vieläkin vähän epäuskoisen ihastuneena kirjoittelen, on Samsung P2770FH.

Uutta näyttöä valitessani lähtökohta oli löytää sopivalla hinta-laatusuhteella varustettu 26- tai 27-tuumainen näyttö. Periaatteeni nimittäin on, että näyttö ei voi koskaan olla liian suuri, ja että 22-tuumaisen jälkeen siirtymä 24-tuumaiseen ei aiheuttaisi samanlaista haluamaani wow-reaktiota kuin yhtä kokoluokkaa isompaan. Parin viikonlopun googlailun jälkeen sopivia näyttökanditaatteja löytyi pari. Vertailua vaikeutti se, että ostamani näyttö on ilmeisesti suhteellisen uusi markkinoilla ja arvosteluja oli harvassa. Harkitsin pitkään 26-tuumaisen Asus VK266H:n ja P2770FH:n välillä, mutta hyvien kokemusteni perusteella valitsin kuitenkin tämän Samsungin.

Ensituntemukset näytöstä ovat erinomaiset. En ollut lainkaan varautunut sellaiseen parannukseen kuvanlaadussa, mitä nyt tässä todistan. Uuden kuvaputken kirkkaus on aivan eri luokkaa kuin vanhassa, ero tekstin terävyydessä ja värisävyjen luonnollisuudessa tulivat niin ikään pyytämättä ja yllättäen. Esimerkiksi vasta tänään tajusin, että blogini taustaväri on beige, eikä mikään vaalean harmaa… Myös lisätuumat todella tuntuvat ainakin näin aluksi: katseluetäisyyteni on alle metri, jolloin kuvan reunat jäävät jo katselualueen ulkopuolelle. Efekti esimerkiksi Stellariumia pyöritellessä on vaikuttava.

Ainoa miinus, jonka tähän hätään keksin, on jalusta. Siinä ei ole korkeussäätöä ja tilttikin on varsin rajoitettu. Myöskään standardi-asennusreikiä ei löydy laitteesta, joten säädettävän kaasujousitelineen käyttö ei onnistu. En myöskään ole kovin innostunut hipaisumallisista säätönapeista, mutta niihin nyt ei onneksi tarvitse paljoa koskea, kun säädöt on kerran kohdalleen laittanut.

Seuraavaksi suunnitelmissa on pöräyttää käyntiin Civilization 5 ja katsoa, miltä se näyttää. Luulenpa, että melko hyvältä…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *