Nyt tuleekin jotain sellaista, mitä ei ole ennen blogissani nähty: politiikkaa!

Eilen illalla saatiin sitten loppusyksystä saakka pyörinyt koko kansan reality-show päätökseen, kun Sauli äänestettiin Haluatko Presidentiksi -kisan voittajaksi. Onneksi olkoon, HP-Sauli!

Oma poliittinen kantani on sitoutumaton ja ailahteleva, joten tarkoitus ei ole aiheuttaa ragekohtauksia vihervasureille sen paremmin kuin riistoporvareillekaan. Pyrin yleensä äänestämään, mutta tällä kertaa jätin kummallakin kierroksella kansalaisvelvollisuuteni käyttämättä, koska a) kukaan ehdokkaista ei ollut mieluinen, b) presidentin virka on nykyisillä valtaoikeuksilla täysin yhdentekevä ja c) Niinistö olisi voitu nimetä voittajaksi jo pari vuotta sitten ja säästää rahaa ohittamalla koko äänestyspelleily. Lopputulos oli koko ajan selvääkin selvempi. Edes terveen anarkistista äänestysmanipulointia eivät voineet Anonymous-Jonnet harrastaa, kun kyseessä ei ollut Internet-vaali.

Se, mikä tällä kertaa kielenkantani kirvoittaa, ovat Ylen vaalivalvojaislähetykset. Voi sitä massahurmosta varsinkin ensimmäisellä kierroksella, kun HP-Pekka pärjäsi odotettua paremmin. Meno oli kuin Nokian herättäjäkokouksessa, ja kai siellä kielilläkin puhuttiin. Jostain syystä varsinkin Haavisto tuntui keräävän taakseen kiitettävän määrän tyhjäntoimittajia, joista suurin osa oli päättänyt yhdistyä loukkaannuttuaan Perussuomalaisten keväisestä vaalivoitosta. Olipa siellä joku keksinyt oikein nokkelan terminkin, ”anti-Jytky”, jonka kohdalla minulta meinasi päästä technicolor-aivastus.

Entäs sitten Niinistön leiri? Näkyvimmin esillä toisen kierroksen vaalivalvojaisissa olivat Suomen pökkelöin juontaja-kansanedustaja Jaana Pelkonen sekä lähtökohtaisesti enemmän Haaviston leiriin assosioituva Marco Bjurström. Siellä halailivat Harkimon Hjallis ja Kataisen Jyrki ihan kuin olisi taas kiekkokultaa voitettu (Katainen ilmeisesti piti yllä myös kultajuhlien ilmaveivi-perinnettä yllä hankkimalla jatkoilla mustan silmän ja tikkejä otsaan). Ja taisipa jopa tuo idoloimani jääkiekkojoukkueen omistaja lohkaista jommassa kummassa iltapäivälehdessä ”Saulista saatiin koko kansan presidentti”. Voi Hjallis, miten älykästä. Miksiköhän näin sanoo aina voittajan puolella ollut?

Entäpä sitten shown juontajat? Ylen vaalilähetyksessä kukaan ei uskaltanut julistaa voittajan nimeä ennakkoäänten julkistuksen jälkeen, kun eroa oli vaivaiset puoli miljoonaa ääntä. Keinotekoista jännitystä yritettiin pitää yllä kaikin keinoin, jotta katsojat olisi saatu pidettyä kanavalla. Siinä sitten vaaliasiantuntijat yrittivät kovasti muotoilla sanojaan siten, että ”jäätävältä näyttää, mutta odotetaan nyt että viimeinenkin ääni saadaan laskettua”. Juontajat sekoilivat ja takeltelivat juontojensa kanssa, vääriin kameroihin katseltiin ja muuta peruskämmellystä. MTV3:n puolelle en uskaltanut edes kääntää.

Mutta tämä reality on nyt tältä erää ohi. Tulevina itsenäisyyspäivinä saamme nautiskella ”missä he ovat nyt” -tyylisistä spesiaaleista, joissa voittaja ja hänen puolisonsa näyttäytyvät kansalle yhdessä tukijoukkojensa kanssa. Muutoin saattaakin alkuinnostuksen jälkeen olla hiljaisempaa. Mutta siellä pohjolan perukoilla jo shown vakio-osanottaja, HP-Paavo V. odottanee innoissaan seuraavaa tuotantokautta, epäilemättä harmissaan siitä, että tätä ohjelmaa järjestetään vain kuuden vuoden välein.

Loppukevennys. Niinistön tukiryhmän paria jäsentä saamme kiittää siitä, että seuraava mestariteos saatettiin ihmisten ilmoille maanantaipäivää rikastuttamaan. Toivottavasti Niinistöllä on enemmän itsekritiikkiä kuin Kurrella ja Makilla (jotka nimistään huolimatta ovat ymmärtääkseni ihmisiä, ei eläimiä. Jälkimmäinen vaihtoehto saisi minut kenties hieman paremmin arvostamaan ko. kannatusbiisiä).

(Valitsemani Päivän kommentti YouTubesta: ”Miksiköhän kappale on sijoitettu ’Autot ja ajoneuvot’-luokkaan? Koska kappale aiheuttaa sinussa samat fiilikset kuin kotipihallesi kipattu rekallinen paskaa?”)