Reilu vuosi Ashfordin turnajaisten jälkeen Dunk ja Egg ovat vanhan lordi Eustace Osgreyn palveluksessa. Lordi Osgrey on historialtaan maineikkaan mutta sittemmin kurjuuteen vajonneen suvun viimeinen edustaja, joka elää menneisyyden maineteoissa. Pitkä ja kuuma kesä on kuivattanut Osgreyn maat, ja tilannetta pahentaa entisestään hänen lääninherransa yksipuolinen päätös padota Osgreyn maiden läpi kulkema joki. Dunk ja Egg saavat tehtäväkseen ratkoa riidan ennen sen kärjistymistä.

The Sworn Sword-novelli julkaistiin ensimmäisen kerran Legends II -antologiassa (2003) ja se jatkaa The Hedge Knight-novellin aloittamaa Dunk ja Egg-sarjaa. TSS on THK:n tapaan julkaistu myös graafisena novellina.

The Hedge Knightin tapaan Song of Ice And Fire-entusiastit taputtavat pieniä karvaisia käsiään saadessaan lisäinformaatiota Westerosin menneisyydestä. TSS kuvailee aikaa, johon ASOIAF viittaa kaukaisena historiana, syventäen emosarjaa jonkin verran lisää. Mitään suoraa yhteyttä TSS:n tapahtumilla ei ole ASOIAFin juoneen, ehkä ASOIAFissa mainittua Blackfyren kapinaa lukuun ottamatta, mistä saadaan paljon lisää mielenkiintoista informaatiota. Lisäksi tapahtumapaikka, The Reachin hedelmälliset pohjoisosat Tyrellien mailla ovat uusi tuttavuus. THK:n tavoin sukututkijat ovat mielissään tuttujen sukujen esiintyessä taajaan myös TSS:n tapahtumissa.

Vertailussa The Hedge Knightiin The Sworn Sword häviää rinnanmitalla. TSS on THK:ta pidempi, ja vaikka onkin kyse novellista, jonkin verran tiivistämisen varaa olisi ollut, niin hauskoja kuin Dunkin yritykset kouluttaa kolmesta Watista ja kumppaneista oikeita sotilaita ovatkin. TSS:n kerronta on muutenkin THK:ta kevyempää, mikä ei ole huono asia, sillä Martinin one-linerit ja punchlinet osuvat joka kerta yhtä napakasti kohdalleen. Toisenlaista huumoria edustaa jatkuvasti lettiään nykivän Lady Rohannen hahmo (Nynaeve, anyone?). Lisäksi pienenä kauneusvirheenä tarinan loppu tuntuu vähän teennäiseltä Martinin tyyliin tottuneille.