Kai se on myönnettävä: sama alkukantainen tunne joka saa ihmisen tuijottamaan groteskeja onnettomuuksia pakottaa minut palaamaan viikko viikon perään katastrofin nimeltä Game of Thrones pariin. Viime viikolla jo nostin kädet pystyyn, mutta kun tänä aamuna Twitterini tukkeutui puolispoilaavista, tyrmistystä henkivistä viesteistä, oli tänäänkin pakko istua alas jakson ääreen ja katsoa, mistä on kysymys. Ja kun nyt kerran jakso tuli katsottua, niin kai siitä täytyy mielipiteensäkin ilmaista. Varoitan vain, että aika paljon toistoa viime viikoilta on luvassa.

Aloitetaan positiivisista. Aryan koulutus on niitä harvoja juonilankoja, joista on vielä havaittavissa yhtymäkohtia kirjoihin. Hieman toki hämmentää Aryan kanssapalvelijan roolin muutosta enemmän opettajatyyppiseksi. Valehtelutesti oli ihan jees, ehdin jo pyöritellä silmiäni epätodennäköisen taustatarinan kuultuani, joten minuun se olisi ainakin uponnut. Toisaalta taas ”Jaqenin” tarjoileman raipaniskut tuntuivat vähän turhan julmilta; kirjojen ystävälliskasvoinen opettaja turvautui toki myös keppiin, mutta ei liene kenellekään yllätys, että D&D ovat taas omassa tulkinnassaan valinneet sen sadistisimman mahdollisimman linjan. House of Black And Whiten kasvohuone oli varmasti eräs kauden muistettavimpia kohtauksia. Mutta jonkun olisi syytä organisoida kasvosäilytys uusiksi, hirveästi hukkatilaa vievät nuo valtavat pilarit. Pian taitaa olla Faceless Meneillä edessä varaston laajentaminen, ellei joku kipaise hakemassa Ikeasta käytännöllisempiä hyllyjä naamoille.

Jorahin ja Tyrionin seikkailut olivat tällä kertaa kanssa luokkaa ”ihan OK”. Huomattava on nyt tosiaan se, että rima ”OK”:lle on tällä hetkellä todella matalalla. Nyt ollaan ilmeisesti menossa kävelleen Meereeniin. Orjuuttajat olivat tietenkin mustaihoisia, koska Douche & Doucher ovat niin liberaaleja. Pyhä Tyrion tietysti rakasti Shaeta, tietää Jeor Mormontin kohtalon koska tieto kulkee virheettömästi ja valon nopeudella Westerosissa. Vieläpä Tyrion on niin nero keksimään tarinoita että kaksikko selviää elossa hänen nopean älynsä ansiosta, vaikka perimmäinen syy siihen on laiska käsikirjoittaminen. Ja kikkelihuumorit vielä päälle, öhö öhö.

Alun jälkeen jakso alkaakin tutusti taas mädäntyä käsiin. Littlefingeriin ja hänen teleporttauslaitteeseensa ollaan jo totuttu. Cersein ja Littlefingerin välinen jorina on ilmeisesti sitä ”juonittelua”, mikä kuuluu kiintiötäyttää kaiken pornoilun ja actionin välissä. Harmi vaan, että TV-Littlefingerin motiivit ovat täysin erilaiset kuin kirjoissa. Littlefinger olisi valmis uhraamaan Sansan Pohjoisen Lord Paramountin tittelin vuoksi? En pysty ymmärtämään. Kuka sanoo, ettei Cersei voisi yhdessä Freyden ja Westerlandsin armeijan kanssa käydä valloittamassa pohjoisen? Ai niin, koska Freyt ja Riverlands eivät enää sarjassa ole olemassa!

Tuskan parahdus pääsi siinä vaiheessa, kun Queen of Thorns iskeytyi ruudulle. En tiedä, mikä ihme TV-hahmossa ärsyttää niin julmetusti, vai olisikohan se kenties fakta, että TV-QoT on tyhmä kuin saapas? Todisteita tästä saadaan hämmentävän modernissa oikeussalidraamassa, jossa QoTin, Margaeryn ja Lorasin ainoa taktiikka on valehdella räikeästi, ja sitten yllättyä kun tuomioistuimeen marssitetaan Olyvar. Hän onkin jo parissa jaksossa loistanut poissaolollaan, mutta sitä ennen ollut osallisena joka saatanan homoilukohtauksessa Lorasin ja/tai Margaeryn kanssa. Kaikki ovat nyt sitten parissa viikossa unohtaneet, että King’s Landingista löytyy jo sopivasti Sparrowien pidättämä loverboy, jonka sana kaataa koko Tyrellien vedenpitämäksi juonitun puolustuksen. GRRM-maailmassa QoT olisi järjestänyt Olyvarin Flea Bottomin Bowl of Brown -pataan saman tien. Mutta ei, TV-QoT ei ilmeisesti edes kuulustele lapsenlapsiaan ennen oikeudenkäyntiä. Ja Cersei virnistelee niin kuin olisi onnistunut jossakin vuosituhannen master planissa. Ei jumalauta tätä käsikirjoituksen laadukkuutta.

Mutta pahemmaksi menee. Nimittäin Dorne. Bronnin ”Dornishman’s Wife” vielä hieman huvitti, ja todisti, että Westerosissa on muitakin lauluja kuin Rains of Castamere ja The Bear And the Maiden Fair. Tämän jälkeen, nähdessäni Dornen tuulessa aaltoilevat ruohotasangot voinkin vain lainata Bronnin toista osuvaa repliikkiä, ”For fuck’s sake”.

Jaime, Bronn sekä Sand Snaket valssaavat Water Gardensiin kuin olisivat hakemassa maitoa Siwasta. Siellä rintakarvoitettu, limainen arabiprinssi vietteleekin jo vaaleata neitoa, joten pelastajia tarvitaan. Trystane on juuri niin tampio, miltä näyttääkin ja paljastaa teräksensä Bronnille ja Jaimelle. Mutta eipä mitään, käsittämättömän onnekkaan ajoituksen ansiosta Xena-kloonit ovatkin samalla linnanpihalla samaan aikaan. Alkaa kömpelösti koordinoitu taistelukohtaus, jossa kukaan ei saa mitään aikaiseksi, ja sarjan ylivoimaisesti ärsyttävin näyttelijä huutaa sysipaskalla feikkiespanjalaisella aksentilla jotain Obara Sandiin ja Oberyn Martelliin liittyvää. Tässä vaiheessa jouduin taas hautaamaan kasvoni käsiini, joten kohtauksen loppu jäi hämäräksi.

Ja sitten Winterfelliin, jossa pelottavimmat Sansa-skenaariot käyvät toteen. Vertaillaanpa TV-Sansaa ja kirja-Jeyne Poolea toisiinsa. Miksi olemme järkyttyneitä, kun Sansa raiskataan TV-sarjassa, vaikka tiedämme, että Jeyne joutui kokemaan saman kirjoissa? Kaksinaismoralismia? Minun kohdallani ero tulee siinä, että toinen teko näytetään lähizoomauksella ja mitään epäilyksen varaan jättämättömien ääniefektien kera, kun taas toisen kohdalla lukijan annetaan itse vetää johtopäätöksensä; mitään ei tapahdu suoraan kirjan sivuilla, saati sitten POV-lukuina. GRRM arvostaa lukijaa, efekti ei ole nopea shokki vaan hitaasti avautuva kuvotus. Totta kai erona on myös se, että kaikki lukijat toivovat Sansan roolin tarinassa olevan jotain muuta kuin kerta toisensa jälkeen traumatisoitu uhri, ja kirjoissa onneksi Sansan juonikaari toden totta näyttää menevän siihen suuntaan (disclaimer: en ole lukenut Winds of Winterin preview-lukuja, koska haluan säästää ne itse kirjaa varten).

Se, mitä eniten kuitenkin kohtauksessa ihmettelen, on miten saatanan tyhmiä Benioff ja Weiss oikeastaan ovatkaan. Kun muistetaan, millainen kohu ja paheksunta syntyi viime kaudella Jaimen ja Cersein välisessä implikoidussa raiskauskohtauksessa, niin miten helvetissä kaksikolla on kanttia tehdä sama uudelleen tällä kaudella, ja vielä viisi kertaa pahempana, koska kohteena on hahmo, jota katsojat yksiselitteisesti sympatisoivat? Voi olla, että määräys on tullut HBO:lla ylemmältä taholta, jotta saadaan uusi kohu aikaiseksi, mutta jos ei, niin huh huh. Siinä tapauksessa olen ilmeisesti yliarvioinut idioottikaksikon älynlahjat runsaalla kädellä. Ja uskokaa huviksenne, kovin älyn jättiläisinä en ole heitä missään vaiheessa pitänyt, minkä tarkkaavaisimmat lukijat ovat kenties voineet jo aiemminkin havaita.

Loppuun on pakko vielä mainita jakson jälkeen GRRM:n kirjoittamasta vastineesta blogiinsa. Tavoilleen uskollisena GRRM kohtelee sarjan ja kirjojen välistä eroa diplomaattisesti, mutta rivien välistä pystyy lukemaan kirjailijan mielipiteen. Etenkin lause ”David and Dan and Bryan and HBO are trying to make the best television series that they can” kertoo minulle ihan tarpeeksi, missä mennään. Arvostan myös Georgen toivetta siitä, että sekä sarjan ystävät että kirjojen ystävät molemmat nauttisivat matkasta. Kirjafanina arvostan toivetta, mutta totean, että sitä arvostusta pitäisi tulla myös hieman sieltä HBO:n suunnalta. Tällä kaudella nimittäin meitä kirjalukijoita on porattu samalla lailla kuivana kakkoseen kuin – noh, jakson katsoneet tietävät, mihin viittaan.

EDIT. Vielä yksi erinomainen lainaus westeros.orgin foorumeilta, jokajaksoisesta Rant & Rave-ketjusta, joka toimii minulle joka jakson jälkeen terapiakanavana. Käyttäjä CornCornSnow pukee ajatukseni täydellisesti seuraavalla kommentillaan: ”The only reason I still watch this show is because of the posts on this forum. They make me laugh, in a I’m-actually-crying-on-the-inside sort of way.”