Game of Thrones 2.05: The Ghost of Harrenhal

A man writes a review. A man has to warn about spoilers.

Sisältää spoilereita! Näytä spoilerit

 

4 thoughts on “Game of Thrones 2.05: The Ghost of Harrenhal

  1. Ghost kyllä näkyi Fist of the First Men -kohtauksessa jonkun kukkulan päällä kauempana. Olin iloinen, että Ghost näytettiin taka-alalla vaikkei suoranaista roolia sille kohtauksessa ollutkaan.

  2. Jaqen-bingo hipoi tosiaankin täydellisyyttä, täytyy taas kerran nostaa hattua sarjan castaajille. Silkkaa kultaa! Vaikka etenkin kaksi ekaa jaksoa kärsivät aika pahasta sillä aikaa toisaalla -syndroomasta omaa ensivaikutelmaani kakkoskaudesta hallitsi huomio siitä, että kantavien hahmojen näytelijöistä jokainen (lukuunottamatta Dinklagea, jolla ei ollut parantamisen varaa juuri lainkaan) on selkeästi nostanut tasoaan.

    Davos ja Stannis näyttävät ja tuntuvat juuri siltä kuin kuvittelin, mutta Melisandre-episodin jälkeen en osaa oikein asennoitua tv-Stannisiin. Ei hahmon, jonka määräävät piirteet ovat ehdoton kunniantunto ja lainkuuliaisuus (joiden perusteella myös kaikki muut häntä arvioivat) pitäsii haksahtaa noin helposti. Stannisin ratkaisuilta ja tietty Davosin liikuttavalta uskollisuudelta söi ja syö minusta pahasti uskottavutta se, että tyyppi käytännössä introttiin sarjaan aviorikoksella. Tosin tätä kirjoittaessani jäin miettimään, onkohan sarjan loressa Stannisilla kuningatarta ensinkään..? Jos ei, voin toki hengähtää ja siirtää agressioni horisontissa uhkaavasti häämöttävään Robb Stark-katastrofiin. 😉

    Asha (eihän Yara sovi muihin Iron Islandersien edes foneettisesti) Greyjoyn suhteen fiilikset olivat samansuuntaiset. En ollut ennen tätä jaksoa varma tykkäänkö, mutta nyt tiedän, että en. Minua ei häiritse kettuilu vaan enemmänkin se, että sarjan Asha on vähän sellaisen hämyisen nilkin oloinen. Yara seisoo kumarassa, liikkuu hiipien ja puhuu hiljaa ja monotonisesti. En osaa yhdistää hahmoa kirjojen häpeämättömään ja karismattiseen johtajaan, joka on enemmän yksi miehistöstään kuin juonitteleva poliitikko. Olen aina ajatellut Ashaa naisena, joka osaa ja jonka tarvitsee ottaa oma valokeilansa; impulsiivisena, suoraviivaisena ja avoimena, siinä missä Yara vaikuttaa enemmän Littlefingerin rautanaisvastineelta. Mitenköhän Yaran habituksella mahtaisi pärjätä Kingsmootissa..?

    Ymmärsin Xaro Xhoan Daxosin kipinäniskennän viittauksena siihen, että pelimerkkejä löytyy, tosin vasta sitä seuranneen keskustelun perusteella. Danyn motivoiminen the once and future queen -puheella oli minusta sarjan aikajänteellä ihan hyvä veto eikä sulje pois lohikäärmemaniaa. Sekä katsoja että sarjan Xaro voivat minusta turvallisesti olettaa Qarthin porteilla tapahtuneen perusteella, että Lohikäärmeiden äiti ei myy lapsiaan, joten ruutuaika voidaan omistaa suoraan juonittelulle. Westerospuheet pelaavat minusta ihan hyvin yhteen sen kanssa, että Xaron motiivi kosintaan olisi sama kuin kirjoissa ja perustelevat kompaktisti sen, miksi Dany ottaa tarjouksen vakavissaan. Quaithen varoitukseen yhdistettynä tämä saattaisi toimia oikein näppärästikin tapana ohittaa paljon vetelehtimistä Qarthissa (jota kirjojen tarkempi noudattaminen Xaron ja Danyn välien toistamisessa vaatisi) mutta.

    Enemmän minua huolestuttaa se, että Meera ja Jojen Reediä ei ole näkynyt, mutta Osha näyttää saavan ruutuaikaa tavalla, joka voisi ennakoida sitä, että Jojen Reedin hahmo olisi kirjoitettu yhteen Oshan kanssa ja molemmat Reedit puuttuisivat sarjasta.

    Pahoitteluni pitkästä kommentoinnista, olen seuraillut GoT-postauksiasi pidemmän aikaa ja nyt kommentoin koko ajan edestä. 🙂

  3. Mielenkiintoinen ja hyvin perusteltu kirjoitus! Varsin samoilla linjoilla näemmä olemme monen asian suhteen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *