Epätodennäköisyysperiaate ja maanantaipäivä

Epätodennäköisyysperiaate ja maanantaipäivä

Joskus tapahtuu jotain niin kummallista, että päästä ällistää. Olen varma, että sain tänään käytännön esimerkin epätodennäköisyysperiaatteen toiminnasta arkipäivän tavaroiden kanssa. Ja tottakai tällaista voi tapahtua vain vapun jälkeisenä maanantaina.

Otetaanpa lyhyt perehdytys kvanttiteoriaan ja tarkemmin sanottuna epätodennäköisyysperiaatteeseen. Tällä hetkellä vahvin ehdokas maailmankaikkeuden selittämiseen on supersäieteoria, joka muun muassa toteaa, että jokaisella hiukkasella on partikkelimainen ja aaltomainen olomuoto. Näiden hiukkasten liike on lähtökohtaisesti kaoottista. Niinpä sekä hiukkasen liikettä että sijaintia on mahdotonta mitata tahi tietää tietyllä ajan hetkellä. Vain toinen suure on mahdollista tietää, ja mitä tarkemmin se tiedetään, sitä epätarkempi on toisen suureen arvo.

Tästä on seurauksena se, että jokainen hiukkanen voi sijaita missä kohtaa universumia tahansa tietyllä ajan hetkellä. Vain kätevä juttu nimeltä epätodennäköisyysperiaate pitää havaitsemamme maailman koossa: epätodennököisyysperiaatteen mukaan esimerkiksi ihmisen sydämen hiukkasten sijainti jossakin muualla kuin siellä rintalastan sisässä on niin epätodennäköistä, että sydämesi yhtäkkinen pomppaaminen esimerkiksi Cygnus X1:n tapahtumahorisontin tuolle puolen on niin harvinaista, ettei se voi tapahtua yhden (tai edes ziljoonan) ihmiselämän aikana.

Silti olen täysin varma, että tänään eräs tavara uhmasi epätodennäköisyysperiaatetta.

Enempää yksityiskohtiin menemättä, sain tavaran mukana asiakirjan, joka todistaa, että minulla ko. tavara on ollut hallussani (tämä on tärkeä yksityiskohta siksi, että muuten voisin olla melkein varma, että kuvittelin koko jutun). Laskin tavaran käsistäni hetkeksi, ja se hävisi sillä välin kun käänsin selkäni. Varkaus on tilanteesta poissuljettu, ja myös ihan normaali hukkuminen tuntuu mahdottomalta. Tavara oli mitoiltaan sellaiset 40 x 20 senttiä, ja painoakin varmaan kilon verran. Kaikki mahdolliset ja mahdottomat paikat olen tutkinut, ryöminyt lattialla, tonkinut roskakorit ja niin edelleen. Asia harmittaa tuplasti sen takia, että tavara ei ollut minun, vaan menossa eteenpäin toiselle omistajalle.

Yleensähän nämä hukassa olevat jutut löytyvät silloin, kun niitä vähiten etsii. Tätyy vain toivoa, että huomenna tämä objekti palautuisi sieltä jostakin Betelgeuzen kaasujättiläisten punaisesta pisteestä takaisin lähtöpaikkaansa, ja mielellään vielä vahingoittumattomana.

One thought on “Epätodennäköisyysperiaate ja maanantaipäivä

  1. Kerrohan nyt, löytyikö se paketti, ja mistä? Minulla oli eräänä maanantai aamuna silmälasit kvantittuneet jääkaappiin. Likinäköisenä ihmisenä sitä onkin varsin lystiä yrittää löytää jotakin ilman niitä edellä mainittuja silmälaseja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.