Uuden vuoden ensimmäisessä kirjoituksessa käsitellään 99,999% väestönosalle täysin yhdentekevää ongelmaa, joka on kuitenkin minua häirinnyt jo monta päivää. Jos Fifa 2013 tai Pro Evolution Soccer eivät kiinnostuskelloja soita, lukemisen voi huoleti lopettaa tähän ja siinä tapauksessa toivottelen vain hyvää alkanutta vuotta.

Kuten marraskuussa kirjoittelin, hankin monen vuoden tauon jälkeen kausipäivitykset Fifa 2013 ja Pro Evolution Soccer -pelisarjoista. Jalkapallosta siis kyse, ja alustana PC, mikä heti alkajaisiksi mainittakoon. Fifan ja PESin paremmuudesta on ihan tarpeeksi taitettu peistä Internetissä, joten peruspelimoodin suhteen en ala vertailuja tekemään. Se, mikä minua kiinnostaa, on yksinpelimoodi, ja tarkemmin ”Be/Become A Legend” -uramoodi, jossa luodaan tinttitukkainen teinifutaaja ja koitetaan vuosien saatossa nostaa hänet messimäiseen epäjumalastatukseen. Mikäpä sen hienompaa kuin olla lädien ja diegojen man crush.

Ostohetkellä tein varsin intensiivistä vertailevaa työtä pelien uramoodien suhteen. Tarkoitus oli alun alkaen hankkia vain jompi kumpi peleistä. Viimeksi olin pelannut Fifasta vuosiversiota 1996 ja Pro Evosta versiota 4, joka taidettiin julkaista jossain vuoden 2000 tienoilla. Paljon on virrannut Merseyssä vettä noiden aikojen jälkeen, ajattelin, joten preferenssiä ei ollut. Siinä mielessä taidan kuulua itsekin tuohon 99,999% -osastoon, koska Fifa- ja PES-fanaatikot tuntuvat kaivautuneen poteroihinsa vähintään yhtä tiukasti kuin Santiago Bernabeun liimalettidiivan ja Camp Noun pampakääpiön kannattajat omiinsa.

Ensimmäisenä digitaalisesta latauksesta valmistui PES, jonka pyöräytin käyntiin. Ensikosketus ei ollut järin lupaava, kun ämyreistä suhahti soimaan kaupallisilla radiokanavilla kesän aikana läpipuhkisoitettu lattarioksetus. Kun kaikki muutkin PESin noin viisi valikkobiisiä ovat samantyylistä kevyttä eurotukialueiden suosikkipoppia, oli ensimmäinen tehtävä löytää jostain musiikkien vaimennusnappi.

Pro Evolution Soccerista puhuttaessa ensimmäisenä yleensä mainitaan oikeiden lisenssien puute. Joukkueiden nimet ovat väännöksiä tyyliin ”London FC”, ”Merseyside Blue”, ”North London” ja niin edelleen. Samoin osa pelaajien nimistä muistuttaa kännisen scouserin ääntämisestä suoraan translitteroidulta. Lisenssien puute näyttää kyllä amatöörimäiseltä, mutta ei ole kynnyskysymys. Peli on helposti modattavissa esimerkiksi PESEdit-modilla (vinkki: hae torrenttina hitaiden latauspalvelujen sijaan). Iso modipaketti palauttaa nimet oikeiksi ja kaupan päälle tekee peliasuista fotorealistiset mainoksineen kaikkineen.

Mutta entäs se varsinainen uramoodi? Voi elämän kevät sentään. PESin mielestä immersiivistä on se, että sinut heitetään satunnaiseen joukkueeseen, jossa joudut taistelemaan peliajastasi. Joka viikko näytetään yhtä grafiikkaruutua, jossa agenttisi leikkii äitiä ja muistuttaa, miten harjoittelun kautta pääset valmentajan suosioon ja mahdollisesti pelaavaan kokoonpanoon. Satunnaislukugeneraattori heitti 17-vuotiaan märkäkorvani Hollannin Eredivisieen Zvollen paitaan, mikä ei ole läheskään pahin mahdollinen aloitus. Silti edelläni on kolme vakiokokoonpanon pelaajaa, ja ensimmäisen puolen vuoden aikana olen päässyt aloittamaan tasan kahdessa liigamatsissa. Harjoittelu saattaa olla avain onneen, mutta paria painotusvalintaa lukuun ottamatta en ole löytänyt minkäänlaisia ”treenaa peräsuoli ulkona” tai ”nuoleskele valmentajaa peliajan toivossa” -optioita.

PESin uramoodi myös eristää minut täysin muusta futismaailmasta. Siirtouutisia tai -huhuja ei ole, sarjataulukon vilautus on lähes ainoa tapa havainnoida, mitä muualla tapahtuu. Loppuaika simuloidaan ja vartutaan, että päästäisiin kentälle.

Mitenkäs Fifa 2013 sitten? PESin kansikuvapoikana toimii Cristiano Ronaldo, joten EA:n valinta on luonnollisesti Lionel Messi. Vähemmän yllättävä valinta, ja on varmasti linjassa myös pelien väliseen budjettieroon. EA on todennäköisesti päässyt valitsemaan ensin… Fifan näkemys valikoista on PESiä selvästi runsaampi, kauniisti sanoen jopa yltäkylläinen. Kaikenlaista kilkettä ja turhaa sontaa on joka puolella ruutua: ”valitse kannattamasi futisjoukkue, jotta näet reaaliaikaisesti monentenako se on maailmanlaajuisella kannatuslistalla!”. Mikä tämä on, futiksen Facebook? Koska FC Jokereita ei (kumma kyllä!) löytynyt, piti valita Tottenham, joka tällä hetkellä taitaa olla futisseuroista minulle se vähiten vastenmielinen.

Uramoodissa kuitenkin Fifa kuitenkin tekee asioita noin tuhat kertaa paremmin kuin PES. Valikkobiisejä on noin 15 kertaa enemmän kuin PESissä, ja vaikka suurin osa niistä onkin aika geneeristä indie-rockia, sekaan mahtuu myös ihan kuunneltavaa tavaraa. Uutisia ympäri liigaa satelee jatkuvasti jopa liiaksi asti, siirtohuhuja velloo oman joukkueen ympärillä ja siirtoikkunan umpeutuessa päästään jännittämään tunti tunnilta, että siirtyykö se CR7 nyt sitten sinne ManUun vai onko kaikki vain The Sunin sensaatiohakuista haihattelua. Aidot lisenssit löytyvät, ja valittavia liigoja on kymmenittäin; jos veri vetää vaikkapa Meksikon liigaan, niin mikä jottei. Henkivakuutuksia ei tosin peliin ole simuloitu.

Joukkuetta valittaessa gloryhunterit valitsevat tietenkin jengit akselilta ManU-Chelsea-ManC-Real-Barca-Milan, joten minä valitsin Englannin League 1:stä Leyton Orientin, jossa olen joskus aikoinaan tehnyt uraa Football Managerissa. ”Not so fast, my friend”, sanoi kuitenkin Orientin manageri, ja passitti minut yhden ystävyysottelun jälkeen lainaan kyvyilleni paremmin sopivaan Plymouth Argyleen, Englannin neljänneksi korkeimmalle sarjatasolle. Ei tullut paraatimarssia Emirates Stadiumille. Lainaan lähettäminen on kuitenkin huomattavasti parempi vaihtoehto kuin PESin penkillä istuminen, ja koska Fifassa pelaaja kehittyy pelaamalla, lainadumppaus on itse asiassa hyvä uutinen. Plymouthissa pääsin vieläpä pelaamaan niin paljon kuin halusin. Ja tässä onkin sitten se syy, miksi minua niin kamalasti itkettää ja harmittaa, kun elämä on niin julmaa.

Peluutus nimittäin. Fifassa on täysin rikkinäinen kestävyyssysteemi. Käytännössä virtuaalipelaajallasi on kestävyysmittari, jonka pitäisi riittää pelin loppuun saakka. Jokainen juoksuaskel kuluttaa tätä kestävyyttä jonkin verran, spurttaamiset vieläkin nopeammin. Oikein säästeliäästi juoksemalla olet aina myöhässä tilanteista. Enemmän juoksemalla olet noin 50 minuutin kohdalla jo aivan umpiväsyksissä, ja myöhässä tilanteista. Lisäksi kun kestävyyttä on kulutettu noin kolme neljäsosaa, alkaa loukkaantumisriski kasvaa. Pallontavoittelutilanteissa käy hyvin usein niin, että divaridiiva jää kieriskelemään kentälle tuskaisena ja saattaa jopa oikeasti loukkaantua, mistä on seurauksena parin-kolmen viikon huili. Jos ottelusta selviää ehjin nahoin pelaten oikein varovasti viimeisen puoli tuntia, seuraava matsi ainakin League 2:ssa tulee jo niin nopeasti, ettei kestävyys ehdi palautua kokonaan täyteen. Tulos: seuraava matsi pitää hölkytellä vieläkin varovaisemmin läpi.

Järkevässä simulaatiossa manageri saattaisi lepuuttaa puhkikuollutta nuorisotähteään yhden pelin aina välillä. Fifa 2013 ei ole järkevä simulaatio. Kaikki pelit aloitetaan, mikäli ei ole vammautuneena. Hyvin harvoin virtuaalipelaaja vaihdetaan kentältä kesken pelin. Koskaan ei pääse tulemaan vaihtopenkiltä sisään toiseksi puoliajaksi. Kestävyyttä kuluu ja kuluu ja kuluu, kunnes joka pirun pelissä on niin tillin tallin heti alkuvihellyksestä, ettei jaksa tehdä mitään joukkueensa eteen. Sitten manageri haukkuu sinut julkisesti, kun et ole viime aikoina saanut suoritettua.

Kestävyysongelma on niin paha, että se on laskettava bugiksi, joka totaalisesti tappaa peli-ilon. Asia olisi vielä korjattavissa, jos jostain löytyisi uramoodieditori, jolla pelaajan kestävyysarvon voisi ruuvata maksimiin, mutta kun ei löydy. Heksaeditointiakin kokeilin ja oikean arvonkin löysin, mutta arvon muuttaminen vaatisi myös samassa tiedostossa olevan hash-tiedon uudelleenlaskemista, eikä minulla ole algoritmista tietoakaan.

Ilman tuota kestävyysbugia päivänselvä valintani olisi Fifa, mutta sen takia on pakko tahkota PESin yksinkertaista ja epäimmersiivistä viritystä. Ja jos uramoodeista nyt ihan vakavasti puhutaan, niin EA:n ja Konamin pitäisi vähän pelata NBA 2k13:a, jonka uramoodi pyörittelee kummankin futispelin vastaavaa kuin Neymar Juha Reiniä.