Elä nyt niiden kanssa

Tietokoneet: niiden kanssa pitää vaan opetella elämään. Vaikka allekirjoittaneella on jo yli 20 vuoden kokemus PC-koneiden kanssa räpläämisestä, aina kun niihin tulee vikaa, niin hermot menee. Niin taas tänäänkin.

Kaikki alkoi toukokuussa, kun tietokoneeni ei jostain syystä suostunut käynnistymään lainkaan. Ensimmäinen epäilty tällaisissa tilanteissa on tietenkin virtalähde. Eikä olisi edes ensimmäinen kerta: edellisen hajoamisesta oli vasta vuosi aikaa. Tällöin ostin kokonaan uuden kotelon, jonka mukana tuli oma virtalähteensä, ihan laadukaskin käsittääkseni. Ja nyt siis reilu kuukausi sitten kone ei inahtanutkaan. Pitkällisen kiroilemisen ja johtojen nykimisen jälkeen luovutin, ja joskus virtalähteen kyseessä ollen tämä onkin tietysti se oikea strategia, antaa kondensaattoreiden tyhjentyä ihan rauhassa parin kymmenen minuutin verran. Ja kappas, kone käynnistyikin lopulta ja sen jälkeen on toiminut hyvin, joka kerta käynnistynyt suoraan napista.

Silti jäi takaraivoon kaivelemaan vika sen verran, että laitoin uuden virtalähteen tilaukseen, siltä varalta että vanha vielä reistailisi. Ja eikös se tänään sitten taas ollut mykkänä.

Hyllyssä siis odotteli uusi virtalähde, ja ajattelin, että sen vaihtaminen olisi noin viidentoista minuutin homma; sellainen, jonka aloittaminen vain lievästi harmittaa mutta silti sen tekee mielellään kun tietää siitä saatavan hyödyn. Joten ei muuta kuin johdot irti koneesta, kotelo pöydälle ja virtalähdettä irrottamaan.

Kaikki olisi mennyt ihan älyttömän hyvin, ellei Antecin kotelossa ole virtalähteen kohdalla sellaista poikittaista rautaa, jonka tarkoitus on ilmeisesti jäykistää kotelon rakennetta. Rauta oli tietenkin pitänyt asentaa virtalähteen eteen juuri sillä tavalla, että vanhaa virtalähdettä ei saanut millään ujutettua pois kotelosta. Hetken epäuskoisen väkertämisen jälkeen johtopäätös oli, että ainoa tapa ottaa vanha virtalähde irti oli irrottaa koko emolevy.

Kuva kotelon sisältä
Tukipalkki (keltainen nuoli) estää varsin tehokkaasti virtalähteen (punainen nuoli) poistamisen kotelosta. Kuvassa sisässä on jo uusi virtalähde. Huomatkaa tyylikäs johtoviidakko sekä kotelon sisällä että sen ulkopuolella.

Emolevyn irrottaminen ei nyt ihan jokapäiväinen huolto-operaatio ole. Onneksi minulle tämä oli jo toinen kerta (koneen alkuperäisen kokoamisen lisäksi), koska viime vuonna tosiaan tuo kotelo tuli uusittua. Erityistä seikkailua elämään aiheutti luonnollisesti se, että en ole tajunnut/muistanut vieläkään ostaa itselleni antistaattista ranneketta ja asennusmattoa.

Reilun tunnin ähellyksen jälkeen uusi virtalähde oli paikoillaan. Pienenä lisämausteena BIOSin asetukset olivat tyhjenneet, joten USB-näppis ei buutin aikana toiminut, sekä kiintolevyt olivat hukassa. Kiintolevyongelmaa diagnosoin varmaan 15 minuuttia, kunnes tuli taas todella typerä olo huomattuani, että olin jotenkin onnistunut tunkemaan SATA-liittimet vääriin reikiin kiintolevyissä. Ei huono! Lisäkiroilun ohessa kytkin piuhat oikein ja kas, kone käynnistyi ja Windowskin latautui.

Ostoslistallani on jo jonkun aikaa ollut uusi emolevy, prosessori ja muistit. Tänään sain kyllä taas hetkeksi aikaa tarpeekseni emolevyn piuhojen kanssa äheltämisestä, katsotaan nyt sitten, siirtyikö hankinta pitkällekin tulevaisuuteen.

2 thoughts on “Elä nyt niiden kanssa

  1. Huh, sait sitte kokemuksen. Alko jo huimata, kun itelläkin on kuuluisa sininen ruutu kerran jo näyttäytyny. Pitäs edes varmistella jotain etukäteen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *