CMX: Mesmeria

Viikon tehokuuntelun jälkeen CMX:n Mesmeria alkaa olla sen verran puhkikuunneltu kuin digitaalinen musiikki mediapalvelimella voi yleensä olla. On siis aika hieman koherentimman arvostelun.

mesmeriaKaksi viimeistä CMX-levyä ovat tuntuneet jollain lailla pettymyksiltä. Iäti oli näin jälkikäteen ajateltuna Isohaaran 2000-luvun vastine, sisälsi muutaman kivan kappaleen mutta kokonaisuutena se oli epätasainen. Varsinkaan kevyen höttöiset pop-singlekappaleet Linnunrata ja Sateenkaaren pää eivät istuneet yhteen kunnianhimoisimpien Auringon kultaisen kaupungin tai Iätin joukkoon. Parhaiten levyltä minuun iskivätkin tuolta väliltä olevat perus-CMX-jyräykset kuten äärisimppeli Kappaleina sekä ihan uudelta kuulostanut Kuoleman kauppamies.

Jos Iätiltä paikoin puuttui kunnianhimoa, samaa ei voi sanoa sen seuraajasta, Seitsentahokkaasta. Soundimaailmaa oli vedetty entistä kylmemmäksi ja helposti tartuttavaa täkybiisiä ei tuntunut löytyvän ollenkaan. Seitsentahokkaalta tulee nykyään kuunneltua lähinnä kappaleita En tahdo nähdä enää yhtään alastonta ja Kusimyrsky (jälkimmäistä ihan vain siksi, että olen edelleen vakuuttunut että se jossain vaiheessa aukeaa). Seitsentahokas saattoi olla kovinta taidetta koskaan, mutta minuun se ei suoraan sanoen tehnyt vaikutusta.

Kauhean kannustavat eivät siis olleet lähtökohdat Mesmerian kuuntelulle. Kuultuani singleirrotuksen Rakkaudessa ja sodassa olin hämmentynyt; tämähän lienee paskin biisi CMX:ltä sitten – noh, koskaan. Pidin kuitenkin mielessä yhtyeen pirullisen pettävän lähihistorian singlekappaleiden valinnassa: single ei välttämättä kerro levystä yhtään mitään. Pakkohan Mesmeria oli ennakkotilata, kuten Iäti ja Seitsentahokaskin.

Iloinen oli yllätykseni, kun noin parin illan kuuntelun jälkeen tajusin, että CMX on löytänyt vuosituhannen alun tuloskuntonsa. Eräs merkittävimmistä tekijöistä rehabilitoinnissa on tuottajan vaihtuminen Arto Tuunelaan. Vaikka Rake onkin hieno mies (mistä todisteena kommenttinsa minun Iäti-arvosteluuni, heh) niin uuden miehen mukanaan tuoma näkemys on virkistävää. Soundimaailma on pehmennyt, lämmennyt, sekä vanhoja instrumetteja on kaivettu varastoista. Erityisen tervetullut parissakin kappaleessa paluun tekevä kitaran ”vinkusoundi”, onko se nyt sitten se Cloaca Maximan sisusvihkosessa mainittu Halmkronan Ebow (nimimerkki mitään kitaroinnista en ymmärrä). Referenssinä kuitenkin Tulikiveä-kappaleen outro.

Mesmeria tuntuu paikoin myös henkilökohtaisimmalta CMX-levyltä sitten Auran tai Vainajalan aikojen. Erityisesti tämä tulee esiin hienossa Teräs-slovarissa, jossa Tornion papat palaavat nuoruuden hekumallisiin ihmeaikoihin suuren jokensa mutkassa. Muutenkin kappaleiden teemat pyörivät parisuhdeasioissa, rakastumisessa tai vanhenemisessa.

Yllättäen levyn loppua kohden kuitenkin teema vaihtuu, ja Mesmeria antaa vahvat Talvikuningas-fiilikset. Etenkin Valles Marineris, Tuleen kirjoitettu sekä tietenkin upeasti nimetty Eksopaleoklimatologi muodostavat jonkinlaisen tynkä-Talvikuninkaan. Olisin ehkä hämmentyneempi linjanvaihdosta mikäli Talvikuningas ei olisi mielestäni Kaikkien Aikojen Paras Levy.

Mesmeria-arvostelu olisi epävalidi ilman mainintaa nelosraidasta Ojai. Olen ihan vakavissani viime päivinä pohtinut, onko Ojai paras CMX:n koskaan tekemä kappale. Joka tapauksessa se olisi täysin kotonaan Auralla tai Rautakanteleella. Jälkikäteen olen antanut itselleni ymmärtää, että Ojai on lopputulos jo Auringon aikojen Yrjänän Kalifornian-reissulla syntyneestä kappaleen aihiosta. Tämä ei yllätä, itse asiassa jo kappaleen nimestä on helppo vetää assosiaatiot. Tuo Yrjänän Kalifornian visiitti taitaa muuten olla musiikillisesti parasta mitä CMX:lle on tapahtunut, koska Auringon lisäksi se tuntuu versovan vielä yli 20 vuotta myöhemminkin.

Mitenkäs sitten Mesmeria sijoitetaan muiden levyjen joukossa? Talvikuningasta mikään ei suista ykkössijalta, ja pyhä kaksikko Aura–Rautakantele pysyköön pantheonissa Talkkarin oikealla ja vasemmalla puolella. Kakkostasolle minun kirjoissani kuuluvat Aion, Pedot sekä Vainajala. Johonkin tuohon Petojen ja Vainajalan väliin saisin Mesmerian sijoitettua, ja nyt on syytä muistaa että minä taidan arvostaa Petoja valtavirtaa selvästi korkeammalle (toisaalta Aionia pidän aavistuksen yliarvostettuna). Joka tapauksessa Mesmeria maistuu parhaalta pitkään aikaan ja palauttaa hieman murennutta luottamusta CMX:ää kohtaan. Jos pitäisi numeraalina levyä arvioida, niin olisiko tämä nyt sitten 9–.

Alla vielä levy kappale kappaleelta käytynä, pari lausetta per biisi.

1. Rakkaudessa ja sodassa

Joko tässä on yritetty kirjoittaa ironinen vastine nykypäivän radiopopille kömpelöine sanoituksineen tai sitten on vain menty metsään. Joka tapauksessa nimi taitaa alustaa levyn tematiikkaa, tai sitten vain kuvittelen.

2. Hyperborea

Perinteinen ”suoraviivainen” CMX-rockjyräytys, jollainen tarvitaan joka levyllä. Kertosäe paukahtaa kerrasta aivokurkiaiseen ja pysyy siellä: ”vartija, oi vartija…”

3. Laavaa

Alku kuulostaa rokimmalta kuin biisi loppujen lopuksi on. Kuitenkin sujuva perussuoritus huolimatta vähän korneista sanoista ja jopa schlagermaisesta tunnelmastaan.

4. Ojai

Levyn paras kappale, CMX:n 2000-luvun paras kappale, jopa kaikkien aikojen paras CMX-biisi? Kaikuja Auran tai Auringon ajoilta. Upeaa sanoitusta tarkemmin lukiessani saatan havaita, että kaunis tunnelma peittää alleen selvästi mustemman tarinan.

5. Kauneuden pitkä varjo

Alkaa identtisesti levyn avauskappaleen kanssa, onko tässä jokin piilosanoma? Duurimeiningistä huolimatta masentava tarina. En edelleenkään saa kiinni, mitä toista CMX-kappaletta tämä muistuttaa.

6. Mestarirakentaja

Levyn vaikeimpia pähkinöitä. Voisi olla ote Auringolta, Yrjänän HC-lauluosuudet ovat aina kivoja. Scifistiset lyriikat alkavat siirtämään fiilistä Talvikuninkaan suuntaan.

7. Valles Marineris

Ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen erottui Ojain kanssa eniten massasta. Mars-teemasta pisteitä, lyriikat oikein perus-CMX:mäisesti pistävät pohtimaan, mistä on kyse. Kenties levyn paras kertosäe.

8. Teräs

Eräs intiimimpejä kappaleita CMX:n historiassa. Paikoin jopa hämmentävän henkilökohtainen ja koristelematon näkymä Yrjänän ja kumppanien nuoruuteen ja vanhenemiseen. Yksinkertainen flyygelisovitus on nerokas, lopussa siirrytään yllättäen space ambient -äänimaailmaan.

9. Mystiikan ontologinen sydän

Pitkästä aikaa päästään kuulemaan Yrjänän loitsulaulantaa, ihan tulee Kolmikärki tai Veljeskunta mieleen. Jää muuten vähän sekavaksi hempeän kertsin takia. Kuulostaa kuitenkin paremmalta joka kuuntelukerralta.

10. Tuleen kirjoitettu

Albumin raskaimpia vetoja, ja varmaan toimii livenä. Silti jää nousematta ihan kunnolla lentoon, kertosäe olisi kestänyt vielä hieman lisää kasvatustakin. Lyyrisesti taas scifi-teemassa mennään.

11. Tulisaarna

Tuntuu välisoitolta ennen rankkaa lopetusta. Ohjelmansiirtoketjun mittaustauko, eikö? Kuulostaa kuin olisi Auringolta poimittu. Ei aukea, mutta ei ole ehkä tarkoituskaan.

12. Eksopaleoklimatologi

Tämän levyn dinosaurus, mutta kuten tiedetään, proge on parasta. Sisältää jopa itämaisvivahteisia tunnelmia. Sanoitus herkkua Talvikuningas-nörtille, ja kappaleen fiilis tuo mieleen Alastair Reynoldsin romaanit. Ja montako on rokkikappaletta, joissa on viittaus Schrödingerin kissaan?

2 thoughts on “CMX: Mesmeria

  1. Kiitos perinpohjaisesta arvostelusta!

    Levy ei ole vieläkään kolahtanut yhtä voimallisesti kuin mitä voisi odottaa, mutta uudet näkökulmat avartavat maisemaa pikkuhiljaa. Eniten on levyä kaiketi avannut yritys pitää mielessä laulujen keskushenkilöiden olevan kauniiden tai kauheiden harhojensa pauloissa. Näin ainakin saan lämpimiksikin tulkittaviin hokemiin luettua hellää(?) vittuilua ja monimielisyyttä.

    Re: Eksopaleoklimatologi – viittaus Schrödinger kissaan ilmenee Schrödingeriksi nimettynä kissana ja tuntuu yhä vain ylitsepääsemättömän kömpelöltä. Tahraa muuten melko hyvää kappaletta.

  2. Ymmärrän täsmälleen mitä tarkoitat tuolla Schrödingerin kömpelyydellä. Itsekin mietin moneen kertaan, onko tuo tulkittavissa väärin, mutta ajattelin, että olennaisin osa säkeessä liittyy siihen ”laatikon avaamiseen”. Assosiaatio synnytettiin (vaikkakin kömpelön tuntuisesti), ja sitä paitsi ”kissa, jonka omistajan nimi on Schrödinger tjsp.” olisi ollut melko mahdoton upottaa riville 🙂 Näen siis tässä että tarkoitus pyhitti keinot ja saatiin hieno viittaus kvanttimekaniikkaan ja aaltofunktioihin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *