CMX: Albumien alaslaskenta

”Kun et keksi mitään kirjoitettavaa, kirjoita CMX:stä”, sanoi joku viisas joskus. Tai itse asiassa se taisi olla sisäinen ääneni noin viisi minuuttia sitten. Jostain syystä kerran vuoteen tulee Mieleen tehdä jokin tyhmä Cloacus Maximus -sidonnainen, täysin subjektiivinen lista. Olisiko tarve tällä kertaa kummunnut siitä, että auton mankan SD-muistikortilta ei löydy noin viidenkymmenen artistin joukosta koskaan mitään muuta takuukuunneltavaa kuin tämän yhden pumpun tuotanto. Viime aikoina on tullut ajettua paljon, joten mikäpä siellä muukaan on soinut.

Jatka lukemista ”CMX: Albumien alaslaskenta”

Yhdeksän ja puoli minuuttia elävää musiikkia

Yksi YouTuben parhaista livevedoista: David Gilmour vuonna 2006 Gdanskissa. Vaikka Pink Floydin alkupään tuotanto yleensä onkin arvostetumpaa kuin uudempi, silti minun kirjoissani High Hopes on pumpun kovin yksittäinen kappale (okei, Echoes on myös tajunnan räjäyttävä). Loistava esitys, mainio kuvanlaatu ja ennen kaikkea erinomainen miksaus joka houkuttelee vääntämään volyymin kaakkoon. Ja jestas tuota kohdassa 5:13 alkavaa lap steel -sooloa.

Lapset laulavat aikuisille

Joskus kelmeällä 80-luvulla TV:n jommalta kummalta kanavalta tuli aina silloin tällöin täyteohjelmana joltain italialaiselta lastenmusiikkifestivaalilta taltioituja pätkiä, jossa lapsikuorot lauloivat (kiljuivat) saapasmaalaisia lastenlauluja, ja heitä konduktöi kuoron edessä koomisen totisena heiluva aikuinen. Yleisönä oli lapsia, jotka hämmentävästi taputtivat aina kesken kappaleen. Ohjelman nimi taisi olla ”Lapset laulavat lapsille”, ja kuoron kiljunta ja yleisön laulun päälle läpsyttäminen ärsyttivät minua niin paljon, että aloin aktiivisesti vihaamaan ohjelmaa.

Onneksi tämän kerran mitenkään johdantoon liittymättömissä musiikkivideolinkeissä sukupolvi Z (vai onko se jo Å?) osoittaa paremmuutensa, kun jenkkiläisen Aaron O’Keefen johtaman musiikkiakatemian kasvatit esittävät ihan oikeaa, kunnon rokkia. Aikuisenkin makuun.

Jatka lukemista ”Lapset laulavat aikuisille”

Synkillä vesillä

Vuoden lyhimmän päivän lähestyessä tunnelmaan sopii matalatempoinen, synkänkomea folkmusiikki. Sarjassamme paras yhtye josta et ole koskaan kuullutkaan (tai sitten olet laillani jo aiemmin löytänyt vuonna 2013 julkaistun mahtavan Saivo-levyn) esiteltäköön tällä kertaa Tenhi. Suosittelen vahvasti kerrassaan massiiviseen (soittoaika 3 tuntia ja rapiat) Folk Aesthetic -kokoelmaan tutustumista. Sieltä löytyy muun muassa seuraava mestariteos, jossa liu’utaan tuudittavan melodian mukana hallaisiin vesiin…

Lähes koko Folk Aesthetic on kuultavissa tämän YouTube-soittolistan kautta.

Kolmas suuri viemäri

Ikisuosikkini CMX julkaisee marraskuussa järjestyksessään kolmannen Cloaca Maxima -megakokoelmansa. Kokoelma numero yksi teki minusta fanin ja kakkonen sementöi bändin aseman suosikkilistallani. Kakkoskokoelmasta on kulunut aikaa jo 12 vuotta, ja tässä ajassa artistit ovat tuottaneet viisi täyspitkää levyä, ”välikokoelman” sekä läjän singlejä ja kiinnostavia harvinaisuuksia. Koska spekulointi on kivaa ja mikään ei nolota niin paljon kuin jälkikäteen luettu täysin pieleen mennyt ennustus, päätin illan ratoksi listata omat valintani kappalelistaukseksi Cloaca Maxima III:lle.

Jatka lukemista ”Kolmas suuri viemäri”

CMX: The Obscure Classics

Tekee mieli kirjoittaa CMX:stä. Ja kirjoitankin, koska sana on maassamme ainakin joidenkin aiheiden suhteen vapaa, ja koska fuck if I can.

Olen tässä viimeisen viikon ajan pyörittänyt autossa CMX:n tuotantoa läpi ja pikkuhiljaa siitä versosi idea koostaa kokoelma yhtyeen tähänastisesta tuotannosta, pienellä kierteellä: tehdään soittolista kappaleista, joita et löydä bändin kokoelmilta, mutta jotka ansaitsisivat niillä olla. Otetaan mukaan vetoja, joita et ole välttämättä aiemmin edes kuullut, ellet omista koko diskografiaa. Siksi otsikko ”CMX: The Obscure Classics”.

Jatka lukemista ”CMX: The Obscure Classics”

Musiikillinen välipala

Nyt muuten lähtee. Ruotsalainen Horisont on rykäissyt ilmoille sellaisen kimpaleen retrometallia, että levy lähtee pakosti tilaukseen. Vielä kun videoformaatti on koristeltu huonosti käyttäytyvillä, kartanovolvolla kaahaavilla nunnilla sekä komeimmilla pulisongeilla, jotka olet nähnyt sitten 70-luvun, on meillä tässä hyvä kannustin lisätä Pohjoismaista yhteistyötä.