Bernard Cornwell: Harlequin

Nuoren Thomasin elämä muuttuu, kun hänen kotikylänsä Hookton joutuu ranskalaisten rantarosvojen hyökkäyksen kohteeksi ja kylän ainutlaatuinen pyhäinjäänne ryöstetään. Jousimieheksi harjoitellut Thomas värväytyy Englannin armeijaan ja lähtee sotimaan Bretagneen. Kohtalo heittää hänet Hooktonin ryöväreiden jäljille ja paljastaa hänen salatun syntyperänsä.

Bernard Cornwellin Grail Quest -sarjan ensimmäinen osa on malliesimerkki siitä, miten viihde ja tietokirjallisuus pitää yhdistää. Harlequin (2000)  pursuaa poikamaisen innokasta seikkailua pilkun päälle historiallisesti autenttisessa ympäristössä. Raamit Thomasin seikkailulle antaa satavuotisen sodan alkuhetket ja motiivin toiminnalle itse Pyhän Yrjön peitsen palauttaminen. Thomasin henkilökohtainen missio yhdistyy Englannin armeijan tavoitteisiin viihdekirjallisuudelle sopivalla tavalla ja samalla lukija viedään keskelle todellista historiaa upeasti mallinnetussa Crécyn taistelussa.

Hienointa on, miten taitavasti Cornwell historian elävöittää. Hahmot ovat todellisen tuntuisia, eikä sankari Thomaskaan päänsä ylle sädekehää ansaitse. Henkilöihin ei tarvitse tuhlata satoja sivuja (mikä vaikkapa Alastair Reynoldsille vinkiksi annettakoon), vaan parilla tarkalla adjektiivilla ja dialoginpätkällä kaikki saadaan tuntumaan persoonallisilta. Tässä mielessä Cornwellin hahmonrakennus muistuttaa kalpeasti jopa George R.R. Martinia.

Mutta mitäpä olisi sotaromaani ilman taisteluita? Paras tapa päästä todella kokemaan kirjan huikeasti kirjoitetut taistelukohtaukset on ostaa PC-peli Medieval 2: Total War, pelata kampanjaa englantilaisilla ja huomata kauhunsekainen kunnioitus, kun fransmannit pystyvät heittämään kentälle valtavat määrät raskasta ratsuväkeä. Itsellä on todennäköisesti käytössä hädin tuskin parikymmentä hassua hopilaria ja ohut linja kakkosluokan seiväsmiehiä. Mutta, kuten Harlequinissakin todistetaan, auta armias patonginpurijoita, jos englantilaisilla on heittää pari komppaniaa pitkäjousimiehiä takalinjoilleen. Varsinkin kirjan lopun satasivuisessa Crécyn taistelussa MTW2-veteraani tuntee todella olevansa keskellä taistelua. Ainakin pelin pelaaminen auttaa huiman paljon taistelujen strategian ymmärtämisessä sekä kaiken kaaoksen visualisoinnissa.

Jotain pientä kritiikin aihettakin Harlequinista löytyy. Paikoin loogiseen Martin-kerrontaan tottuneelle hämmennystä aiheuttaa kertojahahmon satunnainen vaihtuminen. Myöskin toivoisi lisää lukijan tunteiden koettelua. Kirja osoittaa joka solullaan, miten julmaa ja tappavaa keskiaikainen sota on, mutta ihan päätyyn asti ainakaan ensimmäisessä osassa Cornwell ei uskalla mennä, toisin sanoen tapattaa keskeisiä henkilöhahmojaan. Pari kertaa jopa Thomas tosin joutuu melko pahaan liemeen, mutta cliffhangereiksi ne tilanteet jäävät viime hetken pelastumisineen.

Kaiken kaikkiaan Harlequin on todella sujuvaa historiallista fiktiota. Kerronnan helppous ja tietty poikamainen asenne tekevät kirjasta sujuvan lukukokemuksen. Suositellaan ehdottomasti ainakin kaikille Medieval Total Wareista innostuneille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *