Loppuvuoden kova Scifi-kolmikko

En ole mikään kova elokuvissa kävijä, joten tuppaan nauttimaan leffa-annokseni kotiteatterin äärellä Blu-ray -formaatissa. Plussaa on mukavuus (ei häiritseviä kanssakatsojia tai jännitystä selviääkö elokuvan loppuun asti ilman että vessahätä iskee), miinuksena se, että olen näissä elokuva-asioissa noin puoli vuotta aitoja cinefiilejä jäljessä. Nyt viimeisen kuukauden aikana on kuitenkin postilaatikkooni kolahtanut kolme viime vuoden lopulla teatteriensi-iltansa saanutta scifi-leffaa, joista koen saavani aikaiseksi asiantynkää. Kaikkihan nämä ovat jo aikoja sitten nähneet, mutta so what. Sen enempää en ala alla olevaa spoileritekstein peittelemään, todettakoon vain, että kannattaa katsoa elokuvat ennen varsinaisen tarinan lukemista.
Jatka lukemista ”Loppuvuoden kova Scifi-kolmikko”

Lapset laulavat aikuisille

Joskus kelmeällä 80-luvulla TV:n jommalta kummalta kanavalta tuli aina silloin tällöin täyteohjelmana joltain italialaiselta lastenmusiikkifestivaalilta taltioituja pätkiä, jossa lapsikuorot lauloivat (kiljuivat) saapasmaalaisia lastenlauluja, ja heitä konduktöi kuoron edessä koomisen totisena heiluva aikuinen. Yleisönä oli lapsia, jotka hämmentävästi taputtivat aina kesken kappaleen. Ohjelman nimi taisi olla ”Lapset laulavat lapsille”, ja kuoron kiljunta ja yleisön laulun päälle läpsyttäminen ärsyttivät minua niin paljon, että aloin aktiivisesti vihaamaan ohjelmaa.

Onneksi tämän kerran mitenkään johdantoon liittymättömissä musiikkivideolinkeissä sukupolvi Z (vai onko se jo Å?) osoittaa paremmuutensa, kun jenkkiläisen Aaron O’Keefen johtaman musiikkiakatemian kasvatit esittävät ihan oikeaa, kunnon rokkia. Aikuisenkin makuun.

Jatka lukemista ”Lapset laulavat aikuisille”

Synkillä vesillä

Vuoden lyhimmän päivän lähestyessä tunnelmaan sopii matalatempoinen, synkänkomea folkmusiikki. Sarjassamme paras yhtye josta et ole koskaan kuullutkaan (tai sitten olet laillani jo aiemmin löytänyt vuonna 2013 julkaistun mahtavan Saivo-levyn) esiteltäköön tällä kertaa Tenhi. Suosittelen vahvasti kerrassaan massiiviseen (soittoaika 3 tuntia ja rapiat) Folk Aesthetic -kokoelmaan tutustumista. Sieltä löytyy muun muassa seuraava mestariteos, jossa liu’utaan tuudittavan melodian mukana hallaisiin vesiin…

Lähes koko Folk Aesthetic on kuultavissa tämän YouTube-soittolistan kautta.

Josiah Bancroft: Senlin Ascends

Thomas Senlin on tuikitavallinen, mutta onnellinen mies. Pienessä kylässä koulun rehtorina työskentelevä kansankynttilä on juuri vienyt vihille nuorikkonsa Maryan ja he ovat nyt häämatkalla katsomassa yhtä maailman ihmeistä, Babelin tornia. Tornin juurella Senlin ja Marya kuitenkin eksyvät toisistaan. Alkaa näyttää siltä, että valtava, salaperäinen Torni on kuin nielaissut Maryan sisäänsä, eikä Thomas Senlinille jää muuta mahdollisuutta kuin seurata häntä yhä ylemmäs, läpi Tornin kummallisten kerrosten.

Jatka lukemista ”Josiah Bancroft: Senlin Ascends”

Kolmas suuri viemäri

Ikisuosikkini CMX julkaisee marraskuussa järjestyksessään kolmannen Cloaca Maxima -megakokoelmansa. Kokoelma numero yksi teki minusta fanin ja kakkonen sementöi bändin aseman suosikkilistallani. Kakkoskokoelmasta on kulunut aikaa jo 12 vuotta, ja tässä ajassa artistit ovat tuottaneet viisi täyspitkää levyä, ”välikokoelman” sekä läjän singlejä ja kiinnostavia harvinaisuuksia. Koska spekulointi on kivaa ja mikään ei nolota niin paljon kuin jälkikäteen luettu täysin pieleen mennyt ennustus, päätin illan ratoksi listata omat valintani kappalelistaukseksi Cloaca Maxima III:lle.

Jatka lukemista ”Kolmas suuri viemäri”